Hammashoito Suomessa

Hammashoito on kehittynyt nykyiselle erinomaiselle tasolleen viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan. Vielä 1970-luvulla suurin osa suomalaisista eli hampaattomina tai hyvin vähillä hampailla. Hammasharjaa pidettiin syntisenä turhakkeena. Uuden kansanterveyslain avulla vuonna 1972 hampaiden hoito koki täyskäännöksen. Aloitettiin massiiviset ennaltaehkäisy- ja valistuskampanjat. Kouluissa valistettiin lapsia hammashoidon tärkeydestä ja opetettiin oikeaa harjaustekniikkaa. Kauppaan ilmestyi samoihin aikoihin ensimmäiset fluorihammastahnat. Kouluissa aloitettiin myös fluorihoidot, jossa säännöllisin väliajoin lasten hampaisiin levitettiin fluoritahnaa. Hammastahnan lisäksi fluoria käytettiin suuvesinä ja tabletteina. Hampaiden reikiintyminen alkoi vähentyä ja Suomi nousi vuosien saatossa hammashoidon häntäpäästä alan kärkijoukkoon.

Nykypäivänä julkisen hammashoidon järjestämisen ja toiminnan vastuu on kunnilla. Kuntien tarjoamiin palveluihin kuuluu väestön suun terveydenhuollon seuranta, terveysneuvonta ja -tarkastukset, suun sairauksien tutkiminen, ehkäisy ja hoito sekä tarvittaessa potilaan ohjaaminen jatkotutkimuksiin ja -hoitoon. Kuntien pitää myös havainnoida varhain tuen ja tutkimuksen tarve. Kuntien järjestämässä suun terveyshoidossa työskennellään yhteistyössä erikoissairaanhoidon, muun terveydenhuollon ja kunnan sosiaalihuollon kanssa. Julkinen terveydenhoito, kuten hammashoito järjestetään yleensä terveyskeskuksissa. Kunta voi myös kuulua kuntayhtymään tai ostaa palvelut muilta palveluntuottajilta. Joissain kunnissa käytetään hammashoidon ostamiseen asukkaille myönnettävää palveluseteliä. Päivystävät hammashoidon palvelut järjestetään alueen suurimmissa sairaaloissa.

Hammashoito alkaa jo raskausaikana

Suomessa julkinen hammashoito on ilmaista alle 18-vuotiaille. Lapsen hammashoito alkaa jo neuvolassa, jolloin tulevia vanhempia opastetaan vauvan hammashoidossa. Ensimmäisten kahden vuoden aikana lapsen hampaiden kuntoa tarkkaillaan neuvolakäyntien ohessa. Tärkeintä tuolloin on estää reikiintymistä aiheuttavien bakteerien siirtymistä vanhemmista lapseen. Neuvolassa puututaan myös lapsen aikaisiin hampaiden kehityshäiriöihin ja varhaisiin reikiintymisiin, jolloin lapsi ohjataan hammaslääkärille. Yli kolmevuotiaana lasten hampaiden hoito siirtyy terveyskeskukseen. Ennen koulun aloittamista lapsi kutsutaan kolme kertaa hampaiden tarkastukseen. Lapsen aloittaessa koulun, hammashoito on osa kouluterveydenhuoltoa. Lapsen mahdolliset ortodontia eli oikomishoito tarpeet kartoitetaan ennen yhdeksää ikävuotta.

Kouluterveydenhoidon osana lapsi kutsutaan hammaslääkärille neljän vuoden välein: ensimmäisellä, viidennellä ja kahdeksannella luokalla. Tämän jälkeen ennen 18 ikävuotta nuori kutsutaan vielä kerran kunnalliseen hammashoitoon. Kunnilla on velvollisuus järjestää hoitoa kaikille tasavertaisesti. Yli 18-vuotiaat voivat käyttää jatkossa julkista terveydenhoitoa pientä maksua vastaan. Työikäisille valtio on pyrkinyt edistämään työterveyshoidon kautta hammashoitoa, jolloin tarkastukset ja hoito järjestettäisiin yrityksen ja hammaslääkäriaseman sopimuksen mukaan yrityksen työntekijöille. Työntekijälle jäisi maksettavaksi tällöin ainoastaan tietty osuus hoitokustannuksista. Aikuisten suositellaan käyvän hammaslääkärin tarkastuksessa kerran vuodessa, mutta joillekin voi riittää 2-3 vuoden rako tarkastuksien välillä.

Yksityiset hammaslääkäriasemat valtaavat alaa

Kuntien järjestämä hammashoito on etenkin 2010-luvulla ruuhkautunut pahasti. Ruuhkien takia hoitojonot ovat pitkittyneet joissain kunnissa yli kuuden kuukauden mittaisiksi. Normaalisti hoitoon pitää päästä viimeistään kolmen kuukauden sisällä. Kunnat ovat yrittäneet purkaa jonoja kouluttamalla lisää hammaslääkäreitä. Vaihtoehtona kunnalliselle hammashoidolle ovat yksityiset hammaslääkärit. Yksityisiä hammashoitoloita löytyy kaikista Suomen kaupungeista. He hoitavat etenkin aikuispotilaita sekä tekevät esteettisen hammashoidon toimenpiteitä, joita ei julkisella puolella tehdä. Kuntien myöntämiä palveluseteleitä voi käyttää maksuvälineinä kuntien kanssa sopimuksen tehneissä yksityisissä hammashoitoloissa hampaiden tarkastuksessa ja sairauksien hoidossa. Palvelusetelin avulla on saatu purettua pahimmat ruuhkat ja tarjottu potilaille valintamahdollisuus hoidon suhteen.

Aikuisille potilaille julkisen hammashoidon perusmaksu vastaanotolle vaihtelee 13-19 euron välillä, riippuen käyttääkö suuhygienistin, hammaslääkärin vai erikoishammaslääkärin palveluita. Vastaanottomaksun lisäksi potilas maksaa mahdollisesta hoidosta maksun, joka voi vaihdella 50-180 euron välillä. Yksityisen hammashoidon maksuista Kela korvaa noin 40 prosenttia. Yksityiset hammashoitolat ovat tehneet sopimuksia Kelan kanssa, jolloin he voivat suoraveloittaa potilailtaan maksun, josta Kela-korvaus on jo poistettu. Muissa tapauksissa potilaan täytyy hakea korvausta erikseen Kelalta. Kela korvauksia ei myönnetä oikomishoitoon, hammastekniseen työhön, esteettisiin hammashoitoihin kuten valkaisuihin, eikä proteettiseen hammashoitoon kuten hammaskruunuihin, irtoproteeseihin ja niiden korjauksiin.

Comments are closed.